Mielipide | Miksi tarjoamme edullista sähköä mammuttimaisille digiyrityksille?

Vuonna 1968 Garret Hardin kirjoitti tunnetun esseensä Tragedy of the commons, joka Suomessa nimettiin yhteismaan ongelmaksi.

Siinä hän kuvaa tilannetta, jossa resurssin yhteiskäyttö johtaa sen ylikulutukseen. Alkuperäisessä esimerkissä kuvailtiin usean omistajan karjojen laiduntamista yhteisellä laidunmaalla.

Kun omistaja kasvattaa karjan määrää, hän hyötyy saadessaan käyttöönsä suuremman osan yhteisestä resurssista, kun taas kasvavan kulutuksen haitat jakaantuvat kaikkien kesken. Seurauksena on resurssin ylikulutus.

Kun seuraa kuntien kiivasta kilpailua datakeskusten saamisesta alueelleen, tulee mieleen kutsua sähköä yhteismaaksi, jonka kulutusta kunnat pyrkivät kilvan lisäämään.

Tavoitteena on lisätä omia verotuloja ja jättää haitat, kuten esimerkiksi nousevat energian hinnat ja luonnon köyhtyminen, kaikkien kustannettavaksi.

Valtakunnan päättäjät näyttävät toivottavan kaikki investoinnit tervetulleiksi, vaikka kokonaisarviointi siitä, mihin yhteistä resurssia todella kannattaisi käyttää, on tekemättä.

On selvää, että sähkön käyttö lisääntyy, kun pyritään eroon fossiilisista polttoaineista teollisuudessa, liikenteessä ja lämmityksessä. Sähköntuotannon lisääminen ei silti ole itseisarvo.

Datakeskusten holtiton rakentaminen ei edistä vihreää siirtymää, vaan hidastaa sitä, kun sähköä kuluu entistä enemmän laitoksissa, jotka pienentävät hiilinieluja ja syrjäyttävät vihreitä investointeja.

En vastusta kaikkien datakeskusten rakentamista. Tekoälyä hyödynnetään osittain hyödyllisiinkin tarkoituksiin ja laskentatehoa tarvitaan.

Kyseenalaista on kuitenkin tarjota edullista sähköä mammuttimaisille digiyrityksille, joille jo nytkin maksetaan suuria summia siitä, että ne saavat lisättyä valtaansa ja levitettyä omaa arvomaailmaansa.

Vaatimus siitä, että ne ”toisivat sähkönsä mukanaan” on haihattelua. Miten ne lisäisivät tarpeellista säätövoimaa? Diesel- vai kaasugeneraattoreilla?

Välillä datakeskusten rakentamista perustellaan kunnan saamalla hukkalämmöllä. Perustelu on yhtä hauska kuin ystäväperheeni teinillä, joka innostui kompostoinnista ja sanoi isälleen, että heidän pitäisi ostaa enemmän ruokaa, jotta kompostiin saataisiin lisää jätettä!

Tulee vielä aika, jolloin ihmetellään, miten ihmiset hukkasivat mahdollisuutensa maailman pelastamiseen antautumalla suuryritysten ohjailtaviksi ja tekoälyn tyhmentämiksi!

Kirjoittaja on jyväskyläläinen eläkeläinen.